Kuntavaalit

Oma koti kullan kallis – myös ikääntyneelle

Kun ikääntynyt ei enää selviä omin avuin, yhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan riittävästi vanhuksen luona annettavaa henkilökohtaista ja laadukasta apua.

Seuraavan 15-30 vuoden aikana suuret ikäluokat elävät vanhuuttaan ja ikääntyneille suunnattujen palveluiden tarve tulee olemaan korkeammalla kuin koskaan aiemmin ja korkeammalla kuin todennäköisesti koskaan myöhemmin. Julkinen sektori joutuu kovan paineen alle, jotta jokaiselle vanhukselle voidaan taata hänen ansaitsemansa ihmisarvoinen vanhuus. Nykyisille kunnille ja tuleville maakunnille tilanne tulee olemaan taloudellisesti todella haastava. Lisääntyvä palvelutarve pitää onnistua toteuttamaan ilman kansalaisten kokonaisveroasteen nostoa. Meidän pitää siis jatkuvasti pitää huoli palveluiden riittävyydestä ja laadusta sekä kehittää uusia järkevämpiä tapoja tuottaa palveluita.

Tämän hetken tiedon mukaan vanhusten kotona asumisen tukeminen on yhteiskunnalle halvempaa kuin muunlaiset palvelu- tai laitosasumisen muodot. Kotona asumisen tukeminen on siis taloudellisesti järkevää. Mutta mitä muuta koti meille merkitsee? Koti on ihmisen tärkein paikka. Kodin kautta ihminen hahmottaa menneisyyttä ja suunnittelee tulevaisuutta. Koti on osa ihmisen identiteettiä. Omasta kodista pois muuttaminen merkitsee luopumista jostakin hyvin tärkeästä ja rakkaasta asiasta, jostakin joka merkitsee ihmiselle itsenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta, pysyvyyttä ja omaa rauhaa. Yhteiskuntamme pitää pystyä rakentamaan riittävän kattava erilaisten palveluiden tukiverkosto, jonka avulla ikääntyvä henkilö voi asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se, että ikääntyneet elävät virikkeellistä arkea omassa kodissaan on yhtä aikaa inhimillisesti arvokasta ja yhteiskunnalle halvempaa kuin palvelutalossa tai laitoshoidossa eläminen.

Vanhuksille suunnatuista palveluista pitää rakentaa moniportaiset, jossa palveluiden määrää lisätään vaiheittain ikääntyneen tarpeiden mukaan. Portailla pitää päästä siirtymään joustavasti ja ripeästi eteenpäin, mutta palveluita pitää voida myös purkaa, jos tilanne muuttuu parempaan suuntaan. Nopeasti tarpeeseen reagoiva palveluverkosto on ihmisarvoista vanhusten kohtelua. Yhteiskunnassamme aiemmin vallalla ollutta laitoshoitamisen perinnettä on nyt purettu säästösyistä. Uusien kotiin suunnattujen palveluiden rakentaminen ja kehittely ovat parhaillaan käynnissä ja tämän hetken tilannetta ei voi vielä pitää läheskään hyvänä. Yhteiskuntamme pitää pystyä parempaan.

Yksinäisyys on vanhusten yksi suurimmista elämänlaatua laskevista asioista. Yksinäisyyttä poistamalla vanhuksista tulee virkeämpiä, heidän toimintakykynsä lisääntyy ja heidän mahdollisuutensa asua pidempään omassa kodissaan paranee merkittävästi. Perheen ja suvun vastuu vanhuksen yksinäisyyden poistamisesta on mielestäni suuri. Jokaisen pitäisi pitää huoli edellisestä sukupolvesta mahdollisuuksiensa mukaan. Suomen pitkät etäisyydet aiheuttavat tähän ymmärrettävää hankaluutta, mutta puhelimella ja viestittelyllä on mahdollisuus paikata paljon. On kuitenkin paljon vanhuksia, jotka kokevat voimakasta yksinäisyyttä. Tämän poistoa ei voi laskea yhteiskunnan harteille, mutta julkisen sektorin pitää omalta osaltaan olla auttamassa ja koordinoimassa vapaaehtoistyöntekijöitä yksinäisten vanhusten seuraksi.

Ikääntyvien ihmisten digitaidot lisääntyvät jatkuvasti. Tämän hyödyntämiseen on panostettava voimakkaasti, koska tämän avulla on aidosti mahdollista saada säästöjä aikaiseksi. Vanhuksia tulee opastaa seuraamaan omaa tilaansa digitaalisten seurantaohjelmistojen avulla ja hyödyntämään internetiin rakennettavia, helposti saavutettavia terveyspalveluja. Uskoisin, että näiden avulla ikääntyneiden omatoimista kotona selviytymistä on mahdollista pidentää merkittävästi. Mutta sitten kun ikääntynyt ei enää selviä omin avuin, yhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan riittävästi vanhuksen luona annettavaa henkilökohtaista ja laadukasta apua  – ensin omassa kodissa ja lopulta palvelutaloissa ja laitoshoidossa.

Me tällä hetkellä työiässä olevat saamme olla paljosta kiitollisia sukupolville, jotka ovat meitä ennen Suomea rakentaneet. Pidetään huolta heistä siinä vaiheessa, kun heidän omat voimansa eivät siihen enää riitä.