Kuntavaalit

Talouskasvu on hyvinvointiyhteiskuntamme perusta

Talouskasvu vaatii meiltä kansakuntana korkeaa koulutusta, innovatiivisia uusia ratkaisuja maailman ongelmiin, korkean laadun vientituotteita sekä rauhallisia työmarkkinoita.

Kannatan vahvasti jatkuvaan talouskasvuun ohjaavaa talouspolitiikkaa. Jatkuva talouskasvu tarkoittaa elintason nousua ja kun ihminen tietää, että pitkällä aikavälillä hänen elintasonsa nousee, hän todennäköisemmin jaksaa ponnistella paremman huomisen puolesta. Talouskasvun myötä julkisen sektorin on helpompi kerätä tarvittavat verotulot eikä leikkauslistoja tarvitse suunnitella.

Millä uhrauksilla jatkuvaa talouskasvua yhteiskunnan tasolla sitten pitäisi tavoitella? Ei missään nimessä ihmisten perusoikeuksia tai tasa-arvoa loukaten eikä luontoa pilaten, mutta me ihmiset voimme kyllä hetkellisesti tinkiä oman elintason noususta koko yhteiskunnan paremman huomisen puolesta. Suomi on liian pieni markkina-alue pitämään itseään pystyssä yksityisellä kulutuksella, joten Suomi nousee tai taantuu ulkomaankauppansa ansiosta. Talouskasvu vaatii meiltä kansakuntana korkeaa koulutusta, innovatiivisia uusia ratkaisuja maailman ongelmiin, korkean laadun vientituotteita sekä rauhallisia työmarkkinoita.

Viime vuonna aikaansaatu KiKy-sopimus oli mielestäni erittäin hyvä asia Suomelle. Nolla-palkankorotuksella saadaan laskettua suomalaisen työn hintaa suhteessa muihin maihin ja kilpailukykymme muita maita vastaan paranee. Toki näin julkisen alan työntekijänä henkilökohtaisesti minua kirpaisee 30 % lomarahaleikkaus seuraavana kolmena vuotena, mutta en valita. Nyt meitä ei ainakaan voi syyttää siitä, että emme olisi talkoissa mukana. KiKy:n ulkopuolelle jääneet alat eivät sen sijaan saa sympatiaa minulta. Ymmärrän kyllä sen, että yksittäisen työntekijäliiton näkökulmasta asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia, mutta olisin nähnyt ryhdikkäänä, että kaikki liitot olisivat liittyneet koko maan yhteisen edun nimissä neuvoteltuun KiKy:en.

Seurasin todella harmistuneena ja huolestuneena KiKy-neuvotteluja, sillä valtakunnallisen median kautta minulle muodostui kuva, että osa ammattiliitoista näyttäisi keskittyvän saavutetuista eduista kiinnipitämiseen. En missään tapauksessa halua silittää työnantajapuolen päätä ja kehua heidän toimintaa työmarkkinaneuvotteluissa, mutta näkisin työntekijäpuolen aiheuttaneen enemmän ongelmia neuvottelujen etenemiselle. Olen tyytyväinen siihen, että oma ammattijärjestöni OAJ ei lopulta ollut vastustamassa KiKy:a, vaan oli yhteisessä rintamassa hyväksymässä sitä.

Suomi tarvitsee jatkossa enemmän joustoa työmarkkinoille ja paikallisen sopimisen lisääntymistä. Työvoima voisi huonojen aikojen hetkellä joustaa ja tinkiä tilapäisesti omista eduistaan ja hyvinä päivinä vastaavasti työntekijät saisivat bonuksina hyödyn sen hetkisestä tilanteesta. Työnantajien tulisikin aktiivisesti etsiä toimivia keinoja henkilöstönsä palkitsemiseen hyvästä tuloksesta. Näin työntekijäpuoli olisi helpompi sitouttaa vaikeina aikoina eduista tinkimiseen.

 

Leave a Reply